Yksinkertainen talvisalaatti
Olenko keksinyt täksipäiväksi jotain
jännitävää ruokaa? No en, mennään helpon ja nopean kautta.
Minun tekee nyt kevään kunniaksi mieli salaattia, joten: (Ja koska pohdin ensin ja
tein sitten, niin tämä on nyt sitten likimain kotimaisista
aineksista)
Lehtisalaattia
Pakaste herneitä
Porkkanaa
Kotimaista (hapokasta) omenaa (syksyllä ostetut ovat säilyneet tänne asti!)
Sinappi-hunaja-kastike:
1 reilu tl sinappia
1 reilu tl hunajaa
1/2 dl öljyä
n. puolen sitruunan mehu
ripaus suolaa
Kaupassa ja kotona sohvalla maatessa
paljon mietintää aiheuttaa, että valitako kotimainen vai
ulkomainen tuote. Kun meidät on nyt tieteellisellä tiedolla
vapautettu pohtimasta kuljetusten päästöjä, jotka ovat
minimaaliset alkutuotantoon verrattuna (ks. esim. Kausiruokaa-kirja), täytyy siirtyä
tuskailemaan kummassa paikassa olisi parempi tuottaa ruokaa.
Suomalainen viljely on puhdasta ja ympäristöystävällistä –
toisaalta ulkomailla on ympäristöystävällisempää ja järkevää
ja lämmintä. Suomessa, ja pohjoismaissa tosiaan käytetään
vähemmän erilaisia torjunta-aineita, mutta toisaalta täällä
viljely vaatii paljon energiaa (viljan kuivaus, tomaattien kasvatus
talvella jne). Lämpimämmässä tulee suuremmat sadot pienemmältä
alueelta. Toisaalta ne suomalaiset pienet sadot kyllä riittäisivät
ruokkimaan meidät kaikki. Mutta Itämeri saastuu. Ja täällä ei
kasva kaikkea hyvää – ja toisaalta olisi kai hyvä etelän
pienviljelijälle, jos hän saa tuotteitaan myydyksi minulle.
Dilemmaa kerrakseen.
Ei tähän varmaan ole mitään oikeaa
ratkaisua. Itse ongelman kanssa kieriskellessäni kelasin, että
koska maatalouden aiheuttamat ongelmat realisoituu usein
paikanpäällä, eikä niillä ole ainakaan kovin suoraa vaikutusta
kauaksi (paitsi kasvihuonekaasujen osalta), olisiko reilua, että
syöjä itse kohtaisi ne ikävätkin vaikutukset? Ja toisaalta meillä
täällä pohjolassa, ja myös Euroopassa on varaa ja keinoja tehdä
myös asioille jotain, parantaa toimintaa. Suurin syy ehkä
kotimaisuuden/eurooppalaisuuden suosimiselle voisi olla myös, että
täällä ainakin tietää, että työolot ovat työntekijöillä
ihan kohtuulliset, ruuan tuotantoon ei liity ihmisoikeus-ongelmia.
Sama tilanne lienee useimmissa Euroopan maissa ja tiloilla, mutta
kaukomaiden tuotteista ei aina tiedä, kuten olemme saaneet kuulla;
suklaa, kahvi, tomaatit... lista on varmasti pitkä.
Toisaalta mikä rajoittaa varsinkin
kotimaisten tuotteiden suosimista ja varsinkin kauden mukaan syömistä
on, että mitä siitä lantusta ja kaalista ja punajuuresta oikein
tekisi? Keksimäni lanttu ja kaaliruuat tuntuvat kamalan
vanhanaikaisilta minun makuuni, enkä kyllä keksi niitä kuin
muutaman. Kaali salaatti-puolukoilla, uh? Pitäisi olla jotain
mausteista; italialais-intialais-itämaistyylistä – perinteisiä
Suomalaisia voi sitten syödä jouluna – vai? Ehkä voisi vähän
päivittää käsityksiä – ja toisaalta keksiä jotain uutta
jännää – lantusta? Haastetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti