Sienilasagne ja vegaanihaaste

Taas unohtui ottaa kuva ruuasta, niin lavastuksia kuvituksena. Tosin ei sienilasagne liene kovin kuvauksellinenkaan...? (Ja sienet oli taas yksi kaapissa potentiaalinsa toteutumista odotteleva ruoka-aine, hip hei, kaapit tyhjenee! Tosin kävin sitten eilen ekokaupassa hamstraamassa lisää kaikkea outoa...)

Sienilasagne

Sieniä, sopivasti, metsä- tai herkkusieniä, kuivattuja tai tuoreita
Öljyä
Ripaus suolaa ja sokeria
Kesäkurpitsaa (1 iso/2pientä)
Sipulia
Chiliä, pippuria
1/2 l maitoa
n. 5x5 cm pala voita
n. 2 kukkuraa rkl vehnäjauhoja
1/2 prk ranskankermaa
Juustoraastetta maun mukaan
Valkopippuria ja muskottipähkinää
Lasagne-levyjä

Jos sienet on kuivattuja, ne kannattaa laittaa hyvissä ajoin, muutama tunti ennen, likoamaan. Paistetaan sienet, taas maun mukaan, rapeiksi tai vähemmän rapeiksi, lopuksi lisätään ripaus suolaa ja sokeria. Paistetaan sitten vähän aikaa kesäkurpitsakuutioita, ei kannata liikaa paistaa, maustetaan. Tässä samalla valmistuu maitokastike; rasva sulamaan kattilaan, vehnäjauhot hetken päästä - pidetään niitä kattilassa x aikaa ja sitten vispataan maito joukkoon ja toivotaan, että suurustuu, annetaan kiehua jonkin aikaa, koko ajan sekoittaen. Lopuksi sekaan valmiiseen kastikkeeseen suola, juustoraaste, ranskankerma ja mausteet. Sitten kootaan lasagne, viimeiseksi kastiketta ja juustoraastetta, se on melkein paras osa. Uunissa 225, puolisen tuntia. Jälkiruuaksi jotain kevyttä.

Näin maitotuotteita pursuavasta ateriasta ähkyisenä on hyvä miettiä, mihin viimeeksi jäin; että voiko maitoa juoda hyvillä mielin...?

Kasvissyöjänä - joka vetoaa siihen, että ei halua tapattaa eläimiä omaksi ruuakseen, maidon juominen ei kestä tarkempaa tarkastelua. Lehmien täytyy poikia tuottaakseen maitoa ja koska puolet syntyneistä on sonnivasikoita, maidon tuoton välttämättömänä sivutuotteena syntyy liha-vasikoita. Jotka tapetaan. Ja sitä ennen niitä siirrellään paikasta toiseen ja olosuhteet eivät välttämättä ole kamalan kivat.

Toinen ongelma, joka korventaa hellässä mielessäni on se, kun vasikat erotetaan emoistaan heti tai melkoheti. Lehmä on eläin, joka huolehtisi poikasestaan melko pitkään, melkein vuoden luonnollisissa oloissa ja emon ja poikasen välille syntyy nopeasti emotionaalinen suhde. (Emolehmä (lihakarja) kasvatuksessa poikaset saavat nauttia emonsa hoivasta pitkään.) Luomussa vasikat saavat olla emonsa seurassa pidempään - mutta ei siinäkään viittä päivää kauempaa. Olen kuullut, että erotuksen jälkeen lehmät itkevät poikastaan pitkäänkin ja arvatenkin vasikka kaipaa emoaan. Juopa siinä maitosi hyvillä mielin...

Voihan sitä sanoa, että elämä on julmaa, ja julmempaa, muutenkin - face it. Ja niinhän se onkin. Ja toisaalta on totta, että lehmä-taloudessa on monia hyviä ja järkeviä puolia:  esim. jos lypsävät eläimet käyttävät hyväkseen sellaista ravintoa, mitä ihminen ei voi käyttää - ruohoa, ja muuntavat sen ihmiselle käyttökelpoiseen muotoon. Lisäksi lehmät tuottavat hyvää lannoitusta maahan ja laiduntaminen pitää yllä katoavaa biodiversiteettiä...

Että tavallaan en sanoisi, että lehmissä ja niiden pidossa olisi mitään vikaa sinänsä, nykymuotoisena vaan... se ei kuulosta hyvälle. Taas kerran kaipaisin jotain kohtuutta tähän systeemiin; voisiko vasikka saada edes vähän päivittäin emonsa hoivaa, eikö sitä maitoa riittäisi, kun nykylehmät lypsävät niin paljon? Voisiko systeemi olla jotenkin kohtuullisempi, tarvitseeko niitä lehmiä ja maitoa olla niin paljon, eikä vähempi riittäisi? Niin, että kullakin, vähemmillä lehmillä ja vähemmillä vasikoilla, olisi suht kiva elämä, vaikka ne sitten syötäisiinkin - tai ainakin maito juotaisiin? Miksei voitaisi kehittää ilman poikimista tuottavia geenimutanttilehmiä - tai säädellä syntyvien poikasten sukupuolijakaumaa?? No, tämähän ei taas ole yksin kenenkään käsissä, vaan riippuu talouden isoista kasvottomista pyöristä ja politiikasta ja kaikesta muusta..

Toisaalta (lempisanani), ehkä on niin, että kun ei tiedä lehmien ja navetan arkipäivää, omat kuvitelmat ovat surullisemmat kuin todellisuus (ja tietysti; monissa tapauksissa en voi kuvitellakaan todellisia kauheuksia). Että ehkä vaikka olisi kaikkia surullisia epäkohtia, ehkä myös päivittäisiä kivoja juttuja lehmienkin elämässä - ainakin kivoilla tiloilla? Esimerkkejä saa kertoa - tai väittää vastaan:)

Mutta sen sijaan, että tässä voivottelisin, ehkä voisin kohtuullistaa omaa käytöstä; vähentää vähän - tai ehkä vähäksi aikaa, kokeeksi, kokonaan? Eli vegaanihaaste. Tätä on mietitty pitkään ja olen ajatellut, että ei onnistu, kun juusto ja jogurtti ja maitokahvi on niin hyvää... Mutta kun olen niin paljon miettinyt asiaa, elimistö kai tulee tueksi ja jotenkin maitotuotteet ovat alkaneet maistumaan vähemmän. Seuraavan kerran sienilasagnekin on kai kauramaidosta tehty, joka on tästäkin reseptistä helppo muuntaa.

Tosin, jotta asia olisi monimutkaisempi, on paljon asioita, mitkä vegaaniudessakin mietityttävät - pitäisikö niitä märehtiä ensikerralla?

PS. Tälläkertaa katsoin osviittaa Oikeutta eläimille sivustolta:  http://www.oikeuttaelaimille.net/tuotantoelaimet/nauta-tuotantoelaimena