2. marraskuuta 2015

Miten herätettäisiin ihmisten empatia (tuotanto)eläimiä kohtaan eli miten muutetaisiin kaikki lihansyöjät kasvissyöjiksi?

Kylläpä minä nyt olen ajankohtainen, kun puhun eläinten kohtelusta just silloin kuin muutkin! (Tosin voi olla, että tässä tekstin muokkauksessa menee niin kauan, että muualta mediasta asia jo kerkeää unohtua...)
Mutta siis, Eläimet yhteiskunnassa-kirjan innoittamana aloin miettimään, miten sitten vaikutettaisiin ihmisten mielipiteisiin - että kaikki tulisivat empaattisimmiksi eläimiä kohtaan, että kaikki lihansyöjät alkaisivat kasvissyöjiksi? (Jos se nyt on (ainoa) oikea ratkaisu, tätä voisi pohtia myöhemmin..)

Yksi keino mielipiteiden muuttamiseen (vai arvojen muuttamiseen, ihmisten herättelyyn, toimintaan?) on tietysti asian pitäminen esillä, tuomalla se julkisuuteen, silmiemme eteen (mieluiten kai kuvina, ne ovat varmaan tehokkaampia, nopeampia,  vaikuttaija kuin teksti?), niinkuin tässä meneillään olevassa teurastamokohussa -  ja aiemmissakin maatilojen salakuvakohuissa. (Eläimet yhteiskunnassa kirjassa oli pohdiskelua myös näistä kohuista ja äänessä myös eräs salakuvaaja - kuin myös sala (?) kirjoittaja. Jotka molemmat mielenkiintoisesti pohtivat raakuuksien jatkuvan näkemisen vaikutusta itseensä).

Kauheat kuvat aiheuttavat reaktioita. Yksittäisillä ihmisellä herää kauhistumisreaktio, empatia. Jopa viranomaiset ovat nyt kauhistuneet ja lähettäneet tarkastajat teurastamoihin, tai poliisit (esim.). Samoin kauppa (täällä) puuttuu asiaan - meidän kauppamme ei halua näin kuollutta lihaa. Hyvä tietysti, että jotain tapahtuu - ehkä kauhea toiminta loppuu, vähenee, esim vaikka eläinten lyöminen. Toisaalta tavallaan tässä kohussa ulkoistetaan kuitenkin syy jonkun muun harteille: me emme tilanneet tällaista lihaa, meidän sääntömme eivät salli tällaista kohtelua - että meillä on ihan hyvät säännöt, mutta yksittäiset ilkimykset ovat poikenneet meidän hyvistä säännöistä. Että olisi kyse yksityiskohdista, jotka jossain paikoissa menenvät väärin, mutta perusperiaatteiltaan homma on ok, eläinten hyväksikäyttö näillä tavoilla ja mittakaavassa sinänsä on ok.

Kuitenkin salakuvauksen ja ruman totuuden paljastamisen perimmäinen tarkoitus lienee kyseenalaistaa koko systeemi, esittää että se on kokonaisuudessaan huono. Että tällaista tapahtuu kaikkialla, koko ajan, eikä vain yksittäisissä paikoissa. Että tällaisista paikoista meidän lihamme tulee, eikä vain joidenkin toisten liha. Keskustelussa vain nopeasti käännetään asia niin, että on kyse poikkeuksista. (Tästä puhuttiin myös kirjassa - ehkäpä kohta alan puhua Kirjasta, kun vetoan siihen niin usein:). Mutta vaikka suuria systeemisiä muutoksia ei tapahtuisikaan nyt - ihmiset eivät edelleenkään taida kyseenalaistaa lihansyöntiään, eivätkä tavallaan ota osaa syyllisyyttä omaan niskaansa - ehkä tallaisten kuvien jatkuva esilläpito tekee silmien sulkemisen mahdottomaksi. Ehkä jossain vaiheessa meidän on myönnettävä, että me tiedämme ja me olemme osallisia. Ehkä siitä lähtee muutos?

Mutta tuli myös mieleen, että mielipiteisiin vaikuttaminen on myös mahdollista mukavalla tavalla - tästä todisteena mainokset ja mainontaan käytetyt miljardit. Mainoksilla meidät saadaan haluamaan mitä tahansa - miksi ei siis sovellettaisi sitä hyvään ja tehtäisiin kasvissyönnistä pop. Tai no, näinhän on pitkälle käynytkin; vegaaniushan on muotia, se vain ei ole yksittäisen mainostoimiston luomus vaan yksittäisistä langanpätkistä koostuva - ja kasvava, toivottavasti - ilmiö. Jos veganismi ei olisi niin pinnalla- ja tavallaan tiedostavan, ajan hermolla olevan ihmisen valinta, olisinkohan minäkään trying-be- vegaani? Muistan, että samanlaista oli  aikoinaan kasvissyönnin aloittamisen kanssa; se oli silloin in (ja silloin "kettytytöt" pitivät melua turkistarhoista). Me, ainakin minä, olen aika narussa vietävä pässi, vaikka kuvittelenkin olevani aika viksu. Mutta saataisiinko raavaat urootkin kiinnostumaan kasviksista mainonnan avulla - tekemällä siitä trendikästä? Tai oikeastaan: mitä sen pitäisi olla, että epätrendikkäätkin innostuu?

Toisaalta, siirtyminen kasviksiin voi tapahtua myös ihan toisia reittejä. Nyt on myös kohistu makkaroiden ja pekonin laitosta todennäköisesti syöpää aiheutatvien aineiden listalle, yhdessä mm. tupakan kanssa(esim. täällä). Ja samaanaikaan uutisoitiin lasten saavan jo liikaa proteiinia lihasta ja maidosta (esim. täällä). Ja ylipäänsä tieto kasvistensyönnin terveysvaikutuksista ja lihansyönnin vaaroista lisääntyy. (Harmi vaan, että samalla suositelleen valkoisen lihan käyttöä, minkä senkin tuotanto on kaukana eettisestä.) Ehkäpä ruokamuutos tapahtuukin omasta terveydestä huolestumisen kautta? Onko sillä väliä? Jos suhde eläimiin ei oikeasti muutu? Tai voisiko ollakin niin, että ensin muuttuu toiminta: lopetan lihansyönnin, ja vasta sitten asenne: kylläpä eläimiä kohdelleen kurjasti. En minäkään tätä kirjoittaisi, jos olisin vannoutunut lihansyöjä. Voisiko olla niin, että ihminen tuntee sisäsyntyisesti aina huonoa omaatuntoa eläinten syömisestä (siksi vahvat puolustusreaktiot, kun lihansyöntiä kyseenalaistetaan)? Kyllähän me kaikki ainakin lapsena jossain määrin suhtaudumme eläimiin myötätuntoisesti? Jännittävä ajatus...

Tämä kyllä on mielenkiintoinen aihe, aion vielä kaivautua syvemmälle: mitä (yletön) lihansyönti oikein on, mitä se edustaa, mitä arvoja siihen liittyy - ja jos nämä tiedetään, olisiko siitä apua käytäntöjen muuttamisessa?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti