3. helmikuuta 2016

Ruoka ja raha

Minä ja minun hyvät tavoitteet kirjoittaa useammin.. No, aina voi aloittaa uudestaan parannuksen:)

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa ruuasta ja rahasta – ja Hesarissa muutama viikko sitten ilmestynyt juttu  (tällä) inspiroi lisää.. Artikkelissa toimittaja kokeili elää - tai siis ruokkia itsensä - 70 eurolla viikossa, kuukauden ajan ja testasi, voiko tällä pienellä rahalla elää terveellisesti. Tätä olen itsekin miettinyt – voiko vähällä rahalla elää terveellisesti – ja kuinka pienellä rahalla?

Tuon noin 70 e/vko/hlö on Kuluttajatutkimuskeskuksen arvio summasta mitä vähintään tarvitaan, että voi syödä kohtuullisen hyvin ja terveellisesti. Summa on aikaansaatu kuluttajien kanssa käydyistä keskusteluista; ihmisten mielestä tämän summan pitäisi riittää – tai vaihtoehtoisesti; tarvitaan välttämättä, että voi syödä kohtuullisen hyvin. Toimittajalla oli pieniä vaikeuksia, mutta rahat riittivät juuri; ruuaksi ostettiin vieläpä luomua ja erikoisempia aineksia kuten tofua. Kuitenkin artikkeliin liittyneessä keskustelussa monen mielestä 70 euroa viikossa ruokaan oli aivan liikaa: oikeasti pienituloisilla muihin menoihin menee niin paljon, ettei ruokaan todellakaan jää noin paljon käytettäväksi. Toisaalta monen ruokakulut kuulostivat olevan ihan vapaaehtoisestikin alle toimittajan kulutuksen. Oli myös tietysti niitäkin, joilla ruokaan kului paljon enemmänkin. Ehkä keskimäärin ruokakulut tuntuivat asettuvan tässä keksustelussa 150 e /kk/hlö tienoille, mutta keskustelun henki oli ehkä vähän sellainen kilpaileva, että kuka tulee toimeen vähimmällä.

Meidän kahden hengen aikuistaloudessa ruoka(kauppa)kulut lienevät tuon 150 e/kk/hlö luokkaa, tähän sisältyy kotiruokaa koko kuuksi ja pari satunanista ulkonasyömistä huvittelumielessä ja vähän ruokaa kissoillekin. Parhaillaan minulla on menossa kuittien keräyskin, jotta saisin tarkan summan selville. Syömme pitkälti sitä mikä on halpaa: juureksia, viljoja, papuja, kausituotteita, mutta emme aina/usein valitse tuoteryhmässä halvinta. Erikoistuotteitakin; kauramaitoa, kumppanin juustot tai makkarat, mahtuu summaan – ja ihan liikaa herkkuja. Vaikka summa ehkä on pieni, en koe, että tarvitsisi tinkiä mistään. Paitsi ehkä; jos olisi enemmän rahaa, ostelisin chia-siemeniä ja nokkosrouheita, mutta toisaalta, ei niitä nyt oikeasti tarvitse, varsinkin kun nokkoset voi kerätä itse..

Oikeastaan koen, että syömme aika hyvin, eikä vain hyvin vaan melkein usein luksusta. Ehkä kaikki eivät olisi samaa mieltä luksuksesta, mutta minulle sitä on esim. itsekerätyt marjat, keväällä villivihannekset, itse kasvatetut vähän erikoisemmat kasvikset, vaikka raidalliset punajuuret – ja talvella vaikka idut. Se että tällaiset vaatimattomat ainekset tuntuvat luksukselta, johtuu varmasti osaksi siitä, että kotiruoka ja juuri nuo edellä mainitut ruuat, ovat nyt muodikkaita ja näkyvillä esim. blogeissa koko ajan. Tulee tunne, että olen trendikäs ja tyylikäs – vaikka ateria oikeasti olisikin halpa, hinnaltaan. Se on ihan kiva tunne. (Jos olisi toisenlaiset trendit vallalla, voisi tuntua hyvin köyhältä ja kurjalta syödä noita samoja ruokia..) Mietin myös, että ehkä osa luksus-tunteesta tulee myös siitä, että ruuan aikaansaamiseksi on täytynyt käyttää vaivaa; sen keräämiseksi, kasvattamiseksi, tai ylipäänsä valmistamiseksi ja suunnittelemiseksi. Vähiten vaivaa koen käyttäväni itse ruuan valmistukseen, mutta kaikenlaiseen muuhun oheistoimintaan (miettimiseen) upotan kyllä aikaa, niinkuin tästä blogistakin huomaa.. Ehkä myös se, että kun on miettinyt jonkun ruuan kohdalla sen vaikutuksia - ympäristö- tai muita, tekee sekin siitä vaatimattomastakin ruuasta rikkaan, luksuksen, arvokkaan..

Toimittajan kokeilua kommentoinneista ihmisistä osa taas valitti, että minimibudjetilla joutuu käyttämänä liikaa aikaa ruokaan ja sen valmistamiseen: metsästämään tarjouksia ja keittelemään ja leipomaan koko ajan. Toimittajallakin meni kokatessa ja leipoessa yö myöhälle. Itse taas en koe näkeväni erityisesti vaivaa, tai että edullinen ruoka vaatisi uhrauksia muulta elämältä. Tässä lienee kysymys arvostuksista – kaikkia ei nyt vaan kiinnosta ruoka ja sen laittaminen. Ja tietysti on kyse  taidoistakin ja tottumuksesta – mutta molemmat karttuvat, jos on kiinnostusta.

Kuitenkaan jutussa ei oikeastaan selvinnyt, pitääkö köyhän, jolla siis ruokaan käytettävät rahat huomattavasti pienemmät, syödä kuitenkin eineksiä tai muuten epäterveellisesti, kuten usein väitetään. Yksin ollessani olen kokeilumielessä elänyt vielä paljon pienemmällä summalla, esim. 20 e/vko – enkä silloinkaan ostanut eineksiä. Oikeastaan, nyt ajatellen, eikö einekset tule oikeasti valtavan kalliiksi, yksi pakkaus kun ei riitä kovin pitkäksi aikaa.. Olen suunnitellut sellaista testiä, että söisin vain eineksiä ja katsoisin kuinka halvaksi/kalliiksi se tulee. Mutta epäilen, että kyllästyisin jo päivässä ruokien makuun ja tympeyteen ja kaipaisin aika äkkiä myös ruuanlaittoa. Enkä vaan voi uskoa, että einekset millään tulisivat halvemmaksi. Ehkä tässä väitteessä on myös kyse taidoista ja tottumuksista? Ettei välttämättä osata ajatella mitään ruokia juureksista tai että puuroakin voi välistä syödä ruuaksi?

Kasvispohjainen dietti ja kotiruuan teko näyttäisi siis olevan tie pieniin ruokakuluihin. Lisää säästöä syntyy kun suunnittelee hyvin ja ei käy kaupassa usein - pitäisipä tätä itsekin noudattaa ahkerammin. Ja jos miettii, mitkä on niitä edullisia ruokia - miten tehdään perheelle edullista ruokaa koko viikoksi, voi inspiraatiota hakea koulujen ja päiväkotien ruokalistoista (MT juttu aiheesta). Samalla saisi ruokalistan helposti kasaan ilman omaa pähkäilyä ja lihaisat ateriat voi varmaan muuttaa kasvisruuiksi vähän mielikuvitusta käyttämällä.

Onko teillä edullisia herkkuruoka-suosikkeja - tai erinomaisia säästövinkkejä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti