Tähän ei tarvinne edes reseptiä, jokaisella on varmaan omansa. (Mutta oli tämä vähän rimanalitus haasteeseen; keksiä ruokia jo olemassa olevista aineista. Edelleen on keksimättä, mitä tekisin soba-nuudeleista, misosta, härkäpavuista jne... Ja muutenkin, pitäisikö vähän panostaa, että keksisi mielenkiintoisempia ruokia blogattavaksi - nostan hattua, ja kiitän, kaikkia oikeita inspiroivia ruoka-bloggaajia, se taitaakin vaatia vähän vaivannäköä)
Mutta taas oikeaan asiaan, se taitaa olla kiinnostavimpi kuin (tämänkertainen) ruoka... aihe on ajankohtainen: Vapaan lehmän maito. Mitä tästä olisi mieltä?
Hieno juttu - tai hieno ensiaskel! Näin kai markkinataloudesta ohjautuva maailmanparannus parhaimmillaan toimii: kuluttajat ovat huolissaan lehmien hyvinvoinnista, tuottaja tuo markkinoille kuluttajien huolet häivyttävän tuotteen, jo ennen kuin valtiovalta reagoi. Tosin tämänkin tuotteen arvonlisäys perustuu siihen, että hyllyssä on myös, periaatteessa, huonompia tuotteita; eikö sen pitäisi mennä niin, että huonosta käytöksestä, huonosta eläinten kohtelusta, rankaistaan, ja hyvä on itsestäänselvyys/käytäntö. Tähänkin on luultavasti tulossa hienoinen muutos, jos parsinavetat kielletään, kuten on suunniteltu, tai ainakin uusien parsinavetoiden rakentaminen. Tällähetkellä noin puolet navetoista on parsinavetoita.
Vapaat lehmät - jotka tuottavat noin kymmenellä tilalla vapaan lehmän maitoa - asuvat pihatoissa, joissa ne pääsevät liikkumaan vapaasti ja lypsättämään itseään halutessaan roboteissa. Ja ne saavat syödäkseen apilaa! Apilan etu ei ilmeisesti olekaan sen herkullisuus lehmälle, kuten luulin ensin, vaan sen ympäristö-edullisuus viljelykierrossa; ei tarvita esim. teollisia typpi-lannotteita. Pihatoissa lehmät pääsevät käyttäytymään ja sosialisoimaan enemmän luontaisesti ja toimimaan kuten luontainen laumahierarkia edellyttää. Ja tietysti, että ne pääsevät liikkumaan koko ajan. Mutta laitumelle ne eivät kuitenkaan välttämättä pääse. (Suomessa suurin osa parsinavetoiden lehmistä pääsee kesäisin laitumelle.) Vapaan lehmän tiloilla on lehmiä 50-200. Kivoin juttu mielestäni on, että hoitotoimenpiteissä käytetään kivunlievitystä, näin kun ei ole pakko tehdä ihan tavanomaisessa lehmänkasvatuksessa. (Tietysti luomulehmillä on tietääkseni samanlaiset olot - ja ne pääsevät myös ulos, ja saavat vielä luomuruokaakin).
Tähän hengenvetoon sitten todettakoon, että näin, tai jopa mukavammin, ovat asiat monella tavanomaisellakin tilalla; lehmät pääsevät liikkumaan ja laitumelle, saavat syödäkseen apilaa ja heinää, kivunlievitystä käytetään ja lehmiä saatetaan hoitaa kuin lemmikkejä, varsinkin pienemmissä - usein parsi- navetoissa. Ainut syy ostaa vapaan lehmän maitoa onkin tietämys tai varmuus, millaisissa oloissa maito on kasvanut - ja tavallaan mahdollisuus ilmaista mielipiteensä; näin minä haluan, että lehmiä kohdellaan.
Tieto ja tiedostaminen onkin minusta ehkä se tärkein juttu - ja mielenkiintoisin. Koska vapaan lehmän tiloja on niin vähän, olisi periaatteessa mahdollista tietää, mistä täsmälleen ja minkälaisista oloista tämän maitopurkin maito on tullut. Ainakin itsestäni se olisi tavattoman mielenkiintoista päästä katsomaan vaikka nettisivuilla olevien kuvien - tai jopa videoiden (24 h kuvaa navetasta mieluiten) - kautta, miten maitoni saa alkunsa. Ainakin omalla kohdalla tuntuisi, että tämä jopa sitouttaisi minua enemmän siihen maitoon (tai mihin vaan tuotteeseen), jos tuotanto olisi tällä tavoin jotenkin...henkilökohtaista, tietäisi vaikka lehmien nimiä tms. Tässäpä vinkkiä tuottajille! (Tosin, jos olisi tuottaja, en todellakaan haluaisi 24h kameraa valvomaan toimiani...) Jos jotenkin koko ruokaketju olisi vähän näkyvämpi, konkreettisempi, oikeampi?
Mutta sitten toisaalta... joitakin epäkohtia koko maidontuotannossa on, jotka saavat minut, hellämielisenä kaupunkilaisena, miettimään, pitäisikö sitä maitoa oikeastaan juoda ollenkaan... Ja pitääkö niiden lehmien olla siellä navetassa meidän tarpeita varten...?
Hmm, ikuisuusaihe minun nojatuolissa - taidanpa ottaa vähän vasikanmaitoa, kahviin sekoitettuna, ja jatkaa pohdiskeluja, syyllistä kieriskelyä, tuonnempana.
P.S. Hyvää tietoa eläinten oloista Suomessa Elina Lappalaisen kirjasta Syötäväksi kasvatetut
Samoin eläintieto.fi sivustolla tietoa eläimista ja hyvinvoinnista ja uusista tutkimuksista, myös seuraeläimistä. Molempia käytetty lähteenä tässä pohdiskelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti