Ruokamietteitä

Uusi vuosi ja uusi blogi

Ruokablogi lisä-kiemuralla – tai ehkä tästä muotoutuu pohdiskelu-blogi resepteillä maustettuna. Mutta siis, ideani on pohdiskella, aikani kuluksi ja ihan ääneen, kaikenlaisia ruokaan ja sen tuotantoon liittyviä...juttuja... Siis vaikka ympäristövaikutuksia, ihmisoikeuksia, ei sen ihmeempää. Tähän asti olen hiljaisesti pohtinut ja pähkinyt aina kaupassa ja kotona että onkohan tämä nyt ympäristöystävällistä, onkohan tässä nyt joku poloinen kärsinyt kohtuuttomasti tätä poimiessaan, mistä tämä on kotoisin, mitä se maksaa... Ja koska varmaan moni muukin pohtii näitä asioita, niin blogi...

Mutta ei minulla mitään vastauksia ole, enemmän vain kysymyksiä. Enkä oikeastaan usko, että yksiä oikeita vastauksia onkaan, suurimmasaa osassa kysymyksiä. Siksi blogin pääpaino on varmaan nojatuoli-pohdiskeluilla – ja ehkä joskus otan vähän asioista selvää. Ehkä perimmäisenä motiivina on selventää asioita itselle – tuskailun lomaan puhua järkeä, selvittää asioita, etsiä mittasuhteita. Ja tietysti, on se myös mielenkiintoista ja ehkä se tekee ruuanlaitosta jännittävämpää ja ehkä antaa sille uudenlaista... sisältöä. Ja toisaalta ehkä haastaa keksimään jännittävämpiä ruokia ja myös ympäristöystävällisempiä ja edullisempia (aina hyvä, vai onko?) valintoja.

Ruuanlaittajana olen huoleton; ropsaus tuota ja ripsaus sitä ja paistetaan vähän. Resepteistä luen yleensä kuvan ja keksin loput itse. Siksi olen vielä huonompi kirjoittamaan reseptejä – joskus kyllä yritän olla täsmällisempi kuin nyt. Reseptinluku-vajaavaisuuden takia ruokanikin on yleensä aika yksinkertaista ”perusmättöä”, kasviksista. Tälläkertaa duunasin tälläisen mausteisen punakaalipadan – joka sisältää hyvis kotimaista kaalia ja pahis riisiä... (Ja hmm, ruokakuvien ottajanakaan en taida olla täsmällisin mahdollinen, yleensä ruoka tulee syödyksi ennen kuvausta - ja sitten pitää lavastaa jälkikäteen. Mikä on kyllä ihan hauskaa.)

Punakaalia, puolikas, pilkottu melko hienoksi

Pari porkkanaa

Sipuli

Chilitahnaa maun mukaan

Kanelia, kardemummaa, mustapippuria, juustokuminaa

Öljyä paistamiseen

Riisiä, esim. basmati, pari desiä

Saksanpähkinöitä

Kaikki nämä kattilaan/pannuun yhtäaikaa, paistellaan n. puoli tuntia,miedolla lämmöllä, viimeeksi voi laittaa n. 1/2 dl vettä ja hauduttaa kannen alla, kunnes kasvikset sopivan pehmeitä. Samalla keitetään riisi.

Saksanpähkinöitä, jotka heitetään kattilaan viimeeksi, riisin kanssa, suolaa ja annetaan hetki vielä hautua ja sitten syödään! Ja ruuan jälkeen taas mietitään:

Helppo ja mukava tapa selvittää oman ateriansa ympäristövaikutuksia on FoodWeb sovellus (http://foodweb.ut.ee/foodplate/?lang=fi). Siinä voi lisäillä lautaselle erilaisia aineita ja sovellus laskee ympäristövaikutuksen ja myös terveellisyyden ja altistumisen haitta-aineille. Ympäristövaikutuksia tarkastellaan ilmastovaikutusta, rehevöittävää vaikutusta ja torjunta-aineiden käyttöä.

Tämän padan ympäristövaikutukset olivat arviolta (en nyt ole varma, onko tähän laskettu mukaan eri raaka-aineiden valmistukseen kuluva energia) vain 11 % keskiverto suomalaisen lounaslautasesta. Riisi nosti ympäristövaikutusta 6 prosentti yksiköllä ja sen CO² päästö oli 100 g suurempi kuin muiden pääainesten yhteensä. Mutta sitten, jos ateriaan olisi lisännyt naudanlihaa, päästö olisi ollut melkein 2 kg, eli kymmenen kertaa suurempi kuin kasvisaterian. Ja rehevöittävä päästö olisi ollut sata kertaa suurempi. Että nyt on yksi asia taas selvitetty ja laitettu kontekstiin ja voi ihan aika huoletta käyttää riisiä jatkossakin. Vaikka tokihan siihen liittyy muitakin vaikutuksia, kuin tässä sovelluksessa mitatut, hmm mitähän ne olisi...

PS. Huomasin tämän jälkeen, että on olemassa jo vähän samaa asiaa käsitetelevä kirja – jossa on hyvät (näköiset) reseptit ja jossa on joka reseptille ilmastovaikutukset plus muuta tietoa ja mietittävää: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmaston ystäville (Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi, Teos, Porvoo 2011).