25. marraskuuta 2015

(Melkein) vegaaninen viikko lautasella

 

   
Tästä Kemikaalicoktailin jutusta inspiroituneena: että yhtenä vaikeutena kasvinsyöjäksi ryhtymisessä on keksiä niitä kasvisruokia, ajattelin valottaa omaa ruokaviikkoani. Ja toisekseen minusta ainakin on kiva tirkistellä mitä muut syövät noin niinku oikeesti. Ja kolmanneksi, tällaisia omanapaisia postauksia on aina  kiva kirjoittaa..

Minä, me - kaksi aikuista, syömme oikeaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, eli kokkaan melkein joka päivä - paitsi silloin kuin laiskottaa. Yhdestä ruuasta riittää päivälliseksi ja seuraavan päivän lounaaksi. Syömme pääasiassa kotona aika vegaanisesti, joskus, jotain juustoa eksyy - pyytämättä ja yllättäen - lautaselle. Ruokien keksiminen oli vaikeaa lennossa, mutta sitten keksin uhrata sille aikaa kerran vkossa 15 min: istuskella sohvalla ja miettiä ruokaa, mikä sen kivempaa! Järkevintä tämä olisi tehdä kauppaan lähtiessä, mutta yleensä en ole niin järkevä, joten yleensä mietin mitä tekisin niistä aineksista, joita kaappiin on kertynyt.

Olen myös helpottanut keksimistä sillä, että olen itsekseni sopinut, että kerran viikossa on puuroa ja toisen kerran keittoa - varsinkin puuro on ihanan helppoa. Sitten käytännössä usein on kerran viikossa pastaa ja toisen kerran jotain uunissa. Papuja (tai siis linssejä) syömme melkein joka päivä, muodossa tai toisessa, soijarouhetta ja tofuakin joskus. Ja kerran viikossa melkein kasvispihvejä. Oikeastaan asettamalla tällaisiä rajaajia, keksimisestä tulee helpompaa; ei tarvitse käydä koko kasvisruokien reseptiarkistoa läpi, vaan voi etsiä pienemmästä joukosta. Ja olen myös huomannut, että ruokien keksiminen siitä, mitä sattuu olemaan, tekee ruuanlaitosta haastavampaa, sellain hauskalla tavalla - kiinnostavaa: mitä minä näistä aineksista keksisin..

Ruuan kulmakivet meidän keittiössä ovat peruna, porkkana, kaali, punajuuri, linssit, ja pavut silloin kun muistan laittaa ne edellisenä iltana likoamaan. Ja tomaattimurska, öljy, chili ja valkosipuli. Ja pasta. Kookosmaito, maapähkinät. Sitruuna ja inkivääri. Näistä sekoittelemalla ja vähän jotain lisäämällä syntyvät useimmat ruuat, ainakin näin ei-kesällä. Nyt talvisaikaan haluaisin myös keksiä talvista (melko kotimaista) tuoretta ruokaa, muuta kun tomaatti-kurkku-salaatti-salaattia. Haastetta!

No mutta, mitä minä sitten oikein söin tällä viikolla?

Maanantaina.. ups, feta-kasvis-piirasta - lahjaksi tehtyä, niin en hennonnut kieltäytyä
Tiistaina ruispuolukkapuuroa, kun laiskotti ja leipää
Keskiviikkona pastaa ja tomaattikastiketta (jossa myös porkkanaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä), ja jälkkäriksi karpalosmoothieta
Torstaina olin kekseliäs ja syötiin savupaprikalla maustettuja veneperunoita ja paahdettuja maa-artisokkia, kasvispihvejä ja punajuuri-omenaraastetta. Ja mansikkakeittoa.
Perjantaina hernekeittoa
Lauantaina kuumottavaa kurpitsapataa (resepti alempana)
Sunnuntaina - lauantaista?



Kuvan unohdin ottaa, niin kuvituksena niitä kuumotuksia.

Kuumottava kurpitsapata mustapapujen kanssa
(inspiraationa Love & Lemons-blogin resepti)

1 keskikokoinen myskikurpitsa  (tästä riitti syötävää noin viidelle hengelle/aterialle)
tuoreita erivahvuisia chilejä maun mukaan, tai chilijauhetta
reilusti savupaprikajauhetta
1 sipuli
1-2 kynttä valkosipulia
öljyä
1/2 prk tomaattimurskaa
1-2 dl kasvislientä
2 rkl omenaviinietikkaa
n. 2 dl mustapapuja (valmiiksi keitettyjä)
n. 2 dl pakastemaissia
1/2 limen mehu ja kuori

Kuori ja pilko kurpitsa (osissa, on aika raskasta), silppua chilit sopivaksi, samoin sipuli ja valkosipuli. Kattilaan öljyä ihan reilusti ja pilkotut ainekset kattilaan, päälle savupaprika-jauhetta. Annetaan suhista kannen alla n. 15 min, sitten lisätään tomaattimurska ja kasvislientä (määrä riippuu, kuinka "vetistä" padasta haluaa) ja omenaviinietikkaa (taittaa vähän tulisuutta). Annetaan tiristä miedolla lämmöllä n. puoli tuntia, kunnes kurpitsat pehmeitä, lisätään vähän ennen loppua (5-10 min.) pavut ja maissit. Lopuksi puristetaan limen mehu ja kuorta mausteeksi. Seurana voi tarjota (limellä/korianterilla maustettua) riisiä, tortilla-lastuja, tai syödä pelkiltään.

Vielä lisää omia hyviksi havaittuja vinkkejä herkulliseen kasvisruokaan: Tärkeysjärjestyksessä?:)
Öljy! - kannattaa käyttää reilusti - itse suosin oliiviöljyä.
Mausteet! Minä laitan melkein kaikkeen valkosipulia ja chiliä, savupaprika tuo ehkä sellaista lihaisaa(?) täyteläisyyttä. Ja kanelihippu tomaattikastikkeessa pehmentää makua. Ja inkivääristä itämaisuutta.
Kasvispihvit - helppoja ja hyviä, varsinkin runsaassa öljyssä paistetuna.
Paistaminen pannulla keittämisen sijaan - minusta kasviksiin tulee näin kivempi, rapsakkainen, suutuntuma ja laimentamattomampi maku.Yksinkertaisimmillaan kasvisruoka, ainakin minulla, on, että pilkotaan vähän jotain vihanneksia, paistetaan öljyssä, lisätään sopivia mausteita ja jotain palkokasveja ja tarjoillaan pastan, riisin, ohran, perunan kanssa.
Totutteleminen uusiin juttuihin - kestää aikaa ihastua uusiin makuihin.
Soijarouhe - paljon helpompaa kuin jauheliha! Minusta siitä tulee hyvää ohjeella, jonka olen omaksunut Chocochilistä: paistetaan ensin vähän öljyssä (1-2 min), ehkä sipulin, valkosipulin ja mausteiden kanssa, sitten lisätään kuumaan rouheeseen (balsami) etikkaa (1-2 rkl) ja sekoitellaan, sitten lisätään erissä kasvislientä, niin että imeytyy aina ennen uutta lisäystä. Sitten voi lisätä vaikka tomaattikastiketta..
Nauttiminen! Syntinen nautiskelu aina joskus, omissa lempiruuissa uiskentelu, varsinkin ehkä alkuun.
Sädekehä! Vaikka ei ehkä ole varaa pyhimystellä muutoin, kyllä se vähän tuottaa hyvää mieltä, että minun ruokaani varten ei vahingoitettu eläimiä.
Ja jos ei luonnistu, voi aina palata vanhaan - ja palata yrittämään uudestaan kun huvittaa - ja ehkä pikkuhiljaa eläinperäisten tuotteiden määrä vähenee kuin itsestään. Vähentäminen (tai oikeastaan kasvisten lisääminen) on kai pääasia, kokonaisuus, ei pikku lipsahdukset.

Hyvää kasvisruokahalua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti